Rugby
Syksykausi loppui kolmisen viikkoa sitten ja kausi oli joukkueemme kohdalta varsin hyvä. Voitimme Peelin alueen high-school mestaruuden, mikä on sinänsä kova juttu sillä alueella asuu reippaasti yli miljoona ihmistä. Tämä mestaruus toi sitten paikan varsinaiseen Ontarion mestaruusturnaukseen, joka käytiin suurella rugbykenttäkompleksilla Richmond Hillissä. Tämä turnaus meni meiltä penkin alle, hävisimme neljästä kovasta pelistä kolme ja mestaruushaaveet jäivät vain haaveiksi. Kaiken kaikkiaan nyt hieman lajiin tutustuneena voin sanoa että paljosta jäädään Suomessa paitsi kun laji on ruohonjuuritasolla. Pelin kovuus, fyysisyys, rehellisyys ja yksinkertaisuus veivät nopeasti mennessään. Itse olin joukkueessa pääsääntöisesti vaihtopelaajana laiturin paikalla, ja pelasin noin 75% kaikista peleistä, yleensä 5-7min kentällä per peli (1 ottelu 15 min). Yhden tryn eli "maalin"kin sain tulokseksi Mentorin collegella käydyssä vierasottelussa. Lajin pariin pääsen taas tammikuussa kun harjoittelu Iso-Britannian pelimatkalle alkaa. Kyllä, kuulit oikein, joukkueemme matkaa sumujen saarille maaliskuussa pelaamaan englantilaisia,walesilaisia ja skotteja vastaan kovia pelejä. Oma osallistuminen ei ole vielä täysin varmaa, mutta toivon syvästi että saan klubiltani luvan lähteä.
Host-perhe
Vaidoin host perhettäni pari viikkoa sitten. Koko vuoden aikana perheitä on yhteensä neljä. Pakkasin kaikki tararat kasaan ja uusi perheeni kyyditsi minut uuteen kotiin. Muutos oli monella tapaa iso. Ensimmäinen koti oli pieni kellariasunto, nyt asun kolmikerroksisessa omakotitalossa jonka takapihalla voisi ahtaa puolikkaan jalkapallokentän. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi viisi sisarusta, joista neljä on jo muuttanut pois kotoa. Osa sisaruksista on muuttanut pois Kanadasta (New York, Ranska) mutta hekin tulevat käymään harva se kerta. Kotona asuu nuorimmainen 23v host-veli. Perhe todella mukava ja auttavainen porukka, ja mikä parasta, vanhemmat ovat aivan loistavia kokkaamaan. Syömmekin yhdessä hyvin joka ilta.
Viikonloppupuuhastelut
Muistaakseni ensimmäinen täysin vapaa "tylsä" viikonloppu oli viime viikolla, jo marraskuussa, eli voi sanoa että aika kiitettävästi on löytynyt tekemistä för veckoslutet. Klubini eli Rotary on järjestästänyt vaihtareille (Toronton alueella 13) jo kolme viikonloppuleiriä lähialueilla. Nämä leirit yleensä sisältävät vapaaehtoistyötä, kanadalaista kulttuuria sekä sääntöjen läpikäymistä. Lisäksi olen järjestellyt itsekin useita juttuja. Lähes kaikki eri urheilujoukkueet on käyty läpi (MLS,MLB,NHL,NBA) sekä Toronton keskusta ja Kanadan suurin huvipuisto ovat jo tuttuja paikkoja. Huippuhetkeksi on sanottava NBA koripallo-ottelu Toronto Raptorsin ja Chicago Bullsin välillä. Huipputaso niin kentällä kuin ottelutapahtumanakin sekä fakta että kentällä viilettää kolleega pohjoisesta, itse Lauri Markkanen, tekivät kyllä maagisen vaikutuksen.
Nyt on viirua vaille kolme kuukautta takana täällä ja ensi päivityksessä jätänkin pelkkien tapahtumien kertomisen väliin ja pureudun hieman enemmän psyykkiseen puoleen. Mitä eroa on Kanadassa ja Suomessa elämisellä? Onko koti-ikävä? Näitä ensi kerralla.
Vi ses!
 |
| Halloween bileet! |
 |
| Peelin mestaruuspokaali, 2 joukkueen tärkeintä pelaajaa ja penkinlämmittäjä |
 |
| Joka pojan unelma. Toronto Maple Leafs |
 |
| Ei hassumpi view. Kuta otettu jalkapallostadionilta |
 |
| Cruisin´down thö river |
 |
| Raptorsin peli |
 |
| Kuva rugbypelistä. Tilanne on kentällä nimeltään Scrum eli pallo laitetaan kyyristyvien joukkueiden väliin ja. Samalla kun joukkueet työntävät toisia poispäin yrittävät he kuopaista pallon omilleen. Kuulostaa vaikealle ja raskaalle. Aivan oikein, nimimerkillä hieman kokemusta on. |
