Suomi vs Kanada

Huomio alkuun: Kirjoitan tata koulun koneella joten tutut suomalaiset a-(pisteet paalle) ja o (sama) eivat esiinny ainakaan tassa ekassa versiossa. Koettakaa kestaa.

On aika siirtya Suomi-100 teemaa kunnioittaen puhumaan Suomen ja Kanadan eroista. Monet suht yleensa  ajattelevat nama kaksi maata suht samanlaisina ja sanovatkin samaistuvansa yleensa paremmin kanukkeihin ja jenkkeihin. Tama on osin totta, mutta kylla niita erojakin loytyy. On tosin otettava huomioon Kanadan koko ja kulttuurillinen diversiteetti, maa on valtava ja elamantavat eri rannikoilla tai kulttuurisissa yhteisoissa Quebecista Nunavutiin vaihtelevat suuresti. Nama vertaukset ovat siis paremmin sanottuna Suomen ja etelaisen Kanadan englantia puhuvien alueiden valilla. 

Ennen vertailuun ja erojen etsimiseen mentaessa kaykaamme lapi muutamia  asioita, jotka ovat aivan samoin seka Suomessa etta taalla. 

JAAKIEKKO.- Noh tama taisi olla monelle jo tuttu tieto, latka on Kanadassakin aivan se ykkoslaji, lahes pyha asia. Valtavien markkinoiden ja kiinostuksen takia halvimmat liput Toronto Maple Leafsin otteluun toista kanadalaista joukkuetta vastaan ovat yleensa 150 eurosta ylospain.


KAHVINJUONTI- Kahvi toihin menevan ihmisen kadessa Toronton lahijunassa on enemman saanto kuin poikkeus.

POHJOISEN MAINOSTUS- Kanukit puhuvat kuinka ovat pohjoisesta ja kylmasta paikasta jenkkeihin verrattuna ja matkamuistokaupat ovat taynna hirvia, joulupukkeja ja lumihiutaleita.





Erot

TERVEHTIMEN JA SMALLTALK: Toinen: moi! Mina:moi! Toinen:Miten menee? Mina: Mita veli? * molemmat kavelevat eri suuntiin*. Tassa todella tavallinen keskustelu koulussa. Kevyt keskustelu on sosiaalisuuden kultainen saanto Kanadassa. Tata kaydaan kaydaan ystavien, puolituttujen ja jopa TUNTEMATTOMIEN (kuulit oikein) ihmisten kanssa. On aivan vaivatonta jutustella taysin tutemattoman ihmisen kanssa junassa pari minuuttia.




KATTELY: Koulussa aina kaverin tai puolitutun tavatessa kaytavalla annetaan lapyt pariinkin kertaan, Suomesssa tammoiseen en ole tormannyt.



KOHTELIAISUUS: Todella suuri ero. Julkisilla paikoilla ei tarvitse paljoakaan toiseen osua tai hairita ennen kuin "sorry" sana tulee esiin. Taman kuulee yleensa seka rikkeen tekijalta etta myos rikotulta. Sanaa kuulee niin paljon etta sen oppii nopeasti itsekkin. Myos please ja thank you raikuvat sellaiseen tahtiin etta Kanadaa kutsutaankin kohteliaisuuden maaksi. Suomessa taas on 40 sanaa lumelle mutta ei yhtaan sanalle please.





LIIKKUMINEN: Ameriikassa kun ollaan on autokulttuuri voimissaan. Mississaugassa ei ole kaytannossa lainkaan pyorateita ja autotiella polkeminen on vaarallista ja viela laitonta, joten hallitus odottaa kaikkien ajavan. Ostoskeskusten ja kauppojen edessa on valtavat hehtaariparkkipaikat ja mm. Niagaran putousten lahella oleva talvipuistossa (jossa kauniit talvivalaistukset ja metsapolut) on suuri autobaana jota autot ajavat hiljaa jotta lapset voisivat katsoa ulos.




SAA:Ontariojarvesta ja ilmastonmuutoksesta johtuen alueen talvi on ainakin toistaiseksi jaanyt vaisuksi. Muilta kuulleina osaan sanoa, etta talvessa on noin 2 lumista viikkoa. Kesat taas ovat lampimia, viela syyskuussa oli kahden viikon helleputki jolloin 30 astetta paukkui joka paivana.



RUOKA: Quebec on tunnettu keittiostaan mutta Ontario on pitkalti pikaruoka imperiumin alaisena. Suomen suuret maanlaajuiset pikaruokaketjut voi laskea yhden kaden sormilla, taalla niita on kuin sienia sateella. Makkareita sun muita voi loytaa jopa yliopiston tai valtavan ruokakaupan Walmartin sisalta. Autolla kotiin noudettu pikaruoka Amerikassa onkin yksi normaalimpia illallisia.



NATIONALISMI: Ennen jokaista urheiluottelua, kokousta, koulupaivaa tai jossain tapauksissa illallista on laulettava kansallishymni O Canada. Kandalaisuutta hypetetaan TV:ssa ja lehdista mutta muutamalta kanukilta kuulleena olen saanut kasityksen ettei kansa tunne itseaan erityisen yhtenaiseksi. Tahan voi vaikuttaa maan valtava koko, suuri maahanmuutto (Torontossa yli 50 prosenttia ihmisista ei ole syntynyt Kanadassa) ja "suurten koettelemusten"  puute historiasta joka ydistaisi ihmisia.



KOULU-URHEILU: Amerikassa joka koululla on logo ja urheilujoukkueilla nimi kuten 'Tiikerit" tai "Spartalaiset". Lahes kaikki oman ikaiseni urheilumahdollisuudet ovat koulussa, eivat seuroissa. Koululla on joukkue kymmeniin lajeihin, joissa on turnauksia ympari kaupunkia ja hyvassa tapauksessa koko provinssia. Lajien parhaita scoutataan ja hyvin pelatessa voi saada stipendin collegeen tai yliopistoon. Valmentajina toimivat yleensa opettajat, parhaisiin kouluihin on palkattu valmentaja. Itse pelaan rugbyjoukkueessa, ja joukkueemme matkaa maaliskuussa Englantiin turrnausmatkalle pelaamaan brittijoukkueita vastaan. Kova reissu tulossa.


VAENPALJOUS: Tama ei todellakaan tarkoita koko Kanadaa, mika on varsin harvaan asuttua. Mutta itse asun maan suurimmalla metropolialueella, jossa asuu yli 5 miljoonaa ihmista. Kun kuvittelee koko Suomen kansan tungetavan jarven rannalle pienelle kaisteleelle, voi kasittaa paremmin vaenpaljoutta. Ruuhkat, jonottaminen ja odottelu ovat arkipaivaa.

comeback

Hello! Tai terve näin suomeksi mutta kuitenkin pitkästä aikaa päätin avata läppärin ja naputella kuulumisia täältä uudelta mantereelta. Kahden kuukauden välin takia (pahoittelut) tapahtumia on patoontunut sen verran kasaan etten millään pysty kaikesta kertomaan mutta tässä jotain merkittäviä juttuja lähiajoilta.



Rugby
Syksykausi loppui kolmisen viikkoa sitten ja kausi oli joukkueemme kohdalta varsin hyvä. Voitimme Peelin alueen high-school mestaruuden, mikä on sinänsä kova juttu sillä alueella asuu reippaasti yli miljoona ihmistä. Tämä mestaruus toi sitten paikan varsinaiseen Ontarion mestaruusturnaukseen, joka käytiin suurella rugbykenttäkompleksilla Richmond Hillissä. Tämä turnaus meni meiltä penkin alle, hävisimme neljästä kovasta pelistä kolme ja mestaruushaaveet jäivät vain haaveiksi. Kaiken kaikkiaan nyt hieman lajiin tutustuneena voin sanoa että paljosta jäädään Suomessa paitsi kun laji on ruohonjuuritasolla. Pelin kovuus, fyysisyys, rehellisyys ja yksinkertaisuus veivät nopeasti mennessään. Itse olin joukkueessa pääsääntöisesti vaihtopelaajana laiturin paikalla, ja pelasin noin 75% kaikista peleistä, yleensä 5-7min kentällä per peli (1 ottelu 15 min). Yhden tryn eli "maalin"kin sain tulokseksi Mentorin collegella käydyssä vierasottelussa. Lajin pariin pääsen taas tammikuussa kun harjoittelu Iso-Britannian pelimatkalle alkaa. Kyllä, kuulit oikein, joukkueemme matkaa sumujen saarille maaliskuussa pelaamaan englantilaisia,walesilaisia ja skotteja vastaan kovia pelejä. Oma osallistuminen ei ole vielä täysin varmaa, mutta toivon syvästi että saan klubiltani luvan lähteä.




Host-perhe
Vaidoin host perhettäni pari viikkoa sitten. Koko vuoden aikana perheitä on yhteensä neljä.  Pakkasin kaikki tararat kasaan ja uusi perheeni kyyditsi minut uuteen kotiin. Muutos oli monella tapaa iso. Ensimmäinen koti oli pieni kellariasunto, nyt asun kolmikerroksisessa omakotitalossa jonka takapihalla voisi ahtaa puolikkaan jalkapallokentän. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi viisi sisarusta, joista neljä on jo muuttanut pois kotoa. Osa sisaruksista on muuttanut pois Kanadasta (New York, Ranska) mutta hekin tulevat käymään harva se kerta. Kotona asuu nuorimmainen 23v host-veli.  Perhe todella mukava ja auttavainen porukka, ja mikä parasta, vanhemmat ovat aivan loistavia kokkaamaan. Syömmekin yhdessä hyvin joka ilta.



Viikonloppupuuhastelut
Muistaakseni ensimmäinen täysin vapaa "tylsä" viikonloppu oli viime viikolla, jo marraskuussa, eli voi sanoa että aika kiitettävästi on löytynyt tekemistä för veckoslutet. Klubini eli Rotary on järjestästänyt vaihtareille (Toronton alueella 13) jo kolme viikonloppuleiriä lähialueilla. Nämä leirit yleensä sisältävät vapaaehtoistyötä, kanadalaista kulttuuria sekä sääntöjen läpikäymistä. Lisäksi olen järjestellyt itsekin useita juttuja. Lähes kaikki eri urheilujoukkueet on käyty läpi (MLS,MLB,NHL,NBA) sekä Toronton keskusta ja Kanadan suurin huvipuisto ovat jo tuttuja paikkoja. Huippuhetkeksi on sanottava NBA koripallo-ottelu Toronto Raptorsin ja Chicago Bullsin välillä. Huipputaso niin kentällä kuin ottelutapahtumanakin sekä fakta että kentällä viilettää kolleega pohjoisesta, itse Lauri Markkanen, tekivät kyllä maagisen vaikutuksen.




Nyt on viirua vaille kolme kuukautta takana täällä ja ensi päivityksessä jätänkin pelkkien tapahtumien kertomisen väliin ja pureudun hieman enemmän psyykkiseen puoleen. Mitä eroa on Kanadassa ja Suomessa elämisellä? Onko koti-ikävä? Näitä ensi kerralla.

Vi ses!

Halloween bileet!

Peelin mestaruuspokaali, 2 joukkueen tärkeintä pelaajaa ja penkinlämmittäjä

Joka pojan unelma. Toronto Maple Leafs

Ei hassumpi view. Kuta otettu jalkapallostadionilta

Cruisin´down thö river

Raptorsin peli

Kuva rugbypelistä. Tilanne on kentällä nimeltään Scrum eli
pallo laitetaan kyyristyvien joukkueiden väliin ja. Samalla kun joukkueet
työntävät toisia poispäin yrittävät he kuopaista pallon omilleen. Kuulostaa vaikealle
ja raskaalle. Aivan oikein, nimimerkillä hieman kokemusta on.

Underway

Oikein mukavaa ja aurinkoista aamupäivää täältä helteisestä Mississaugasta! Paraikaa istun Tim Hortonsissa (kahvila) syön donitsia ja kuuntelen kuulokkeilla Jokke Seppälää. Toistaiseksi syyskuun säät ovat olleet jatkuvasti yli 20 tienoilla ja ompahan ensi viikonlopuksi luvattu jopa 27 astetta. Säätilanteessa ei ole tosiaan valittamista, jokainen päivä on käytännössä kuin Joensuun lämpimin kesäpäivä. Kanadassa on pyöritty jo kolmisen viikkoa ja "uusi elämä" on alkanut rullaamaan jo varsin mukavasti. Liikkeellä tosiaan ollaan, josta otsikko "Underway". Fiilis on kaikin puolin hyvä tällä hetkellä, Suomea ei ole ikävä!

Aloitin opiskelun Streetsville Secondary Schoolissa viikko sitten ja pikkuhiljaa olen sopeutunut paikalliseen opetussuunitelmaan mikä eroaa varsin paljon suomalaisesta. Koulussa on 800, ijiltään 14-18 vuotiasta oppilasta, joista puolet opiskelevat ranskaksi. Koulussa on aivan valtavasti eri kansallisuuksia, joten sulaudun massaan todella hyvin. Koulun logo on suuri tiikerin naama, joka koristaakin tiloja joka puolella koulua niin liikuntasalin lattiasta lukuisten urheilujoukkueiden paitoihin. Juuri nuo koulun joukkueet ovatkin koulunkäynnin suola täälläpäin. Tavoitteenani on päästä ainakin rugby, jalkapallo ja koripallojoukueeseen. Lukuvuosi koostuu kahdesta eri "semesteristä" ja molempiin semestereihin valitaan neljä eri ainetta, joita luetaan siis puolen vuoden ajan joka päivä. Koulussa ei ole lainkaan luokkia vaan jokainen liikkuu itsenäisesti aineestan toiseen. Lukujärjestyksessä on vain 2 päivää, päivä 1 järjestys joka on parittomina päivinä sekä päivä 2 parillisina päivinä. Itse valitsin ensimmäiseen semesteriin liikunnan, elokuvateknologian (!!!) sekä englannin. Neljännen aineen kohdalla on tyhjää joten saan nukkua pitempään parillisina päivinä. Ensimmäisen päivän yksinäisyyden jälkeen olen saanut jo useita kavereita ja koulunkäynti on tällä hetkellä varsin mielekästä. Tosin nimeni lausuminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia täkäläisille, mistä johtuen olenkin saanut useita lempinimiä kuten Finland, Finnisher, Luke (??) ja E-E. Tässä seuraavaksi demonstroin normaalin arkipäivän (päivä 1)kokonaisuudessaan. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan lähiviikkojen aikana rugbyharjoitusten tullessa mukaan kuviohin.


6.20 herätys
6.30 toinen herätys
6.50 kolmas herätys ja kiire
7.00 aamupala joka koostuu pehmeästä valkoisesta leivästä ja juustolevitteestä. Asiasta ei sen vertaa enempää kuin että kyllä on ruisleipää ikävä.
7.20 kävely bussiasemalla 400m päähän
7.32 bussin merkitty tuloaika
7.39 bussi tulee
7.55 pois bussista ja kävely koululle
8.10 englannin tunti alkaa. Kurssin aiheena on kanadalainen kirjallisuus. Tunnit sisältävät yleensä kirjojen lukua ja tehtäviä.
9.25 tunti loppuu. Tunnit pituudeltaan 75min, eli sama kuin Suomessa.
9.30-10.45 hyppytunti, olen todennäköisesti ainoa jolla on hyppytunti tällä paikalla, joten tunti menee  yksin mietiskellessä. Suuntaan kävellen Streetsvillen keskustaan, jossa tunti kuluu hostäidin pakkaamia eväitä syödessä tai kirjoitellessa kuten tänään.
10.45-12.00 koko koulun lounastunti jolloin väki suuntautuu lähipikaruokaloihin tai kafeteriaan syömään valkoista leipää, ilmainen kouluruoka on täälläpäin täysin tuntematon käsite. Hengailen yleensä koulun toisen vaihto-oppilaan tai jordanialaisen ystäväni kanssa.
12.00-13.18 elokuvateknologian tunti. Opiskelemme eri kuvaustekniikoita, elokuvien historiaa sekä kuvaamme paraikaa ensimmäistä still-elokuvaamme. Kaikin puolin hauska kurssi.
13.18-14.33 koulun vanhimpien poikien liikuntatunti jossa taso on huomattavasti Suomea korkeampi.  Koripalloa pelatessa saa varoa kun luokan parhaat donkkailevat aikuisten koreihin. Tunnit alkavat vartin alkuveryttelyllä, jonka jälkeen pelataan viikon lajia. Joka viikolla on oma laji, jota siis pelataan koko viikko, joka päivä. Tällä viikolla vuorossa on ultimate.
14.33 koulu loppuu ja suuntaan bussipysäkille
15.00 bussi saapuu todella pitkien minuuttien jälkeen
15.22 kotona. hieman lepoa&englannin läksyjen tekoa.
16.00-21.00 the Vapaa-aika. Yleensä lähisalilla käymistä(ostin jäsenyyden) tai Rotary-kokous, joka on joka tiistai. Perheen illallinen on yleensä 6 aikaan. Perheen kanssa yhteinen aika kuluu pääosin televisiota katsellessa tai leikkiessä hostsiskoni kanssa.
22.30 kirjaan muistiooni mitä olen puuhaillut tänään.
22.45 nukkumaan.



Lopuksi vielä katse pois koulusta. Toki täälläkin vietetään viikonloppua joka viikko, ja silloin on hyvä mahdollisuus tehdä sitä tärkeintä juttua vaihtovuonna, näkeä ja kokea uutta. Toissa viikonloppuna olin lauantaina vapaaehtoisena Kanadan suurimmilla ribsi-festivaaleilla. Tein 4h kierrätyshommia muiden vaihtareiden kanssa, jonka jälkeen sain itsekkin valita ilmaiset ribsit varsin muhkeasta 17 eri grillin valikoimasta, slurps! Sunnuntaina kävin tulevan host-ukkini, ex-hollantilaisen Peterin ja hänen lastenlapsien kanssa katsomassa jokavuotista Kanadan ilmailushowta. Tiirailimme katsomosta koko iltapäivän erilaisia hornetteja ja kaksitasoja ja niiden monia temppuja. Varsin vauhdikas sunnuntai, pakko myöntää.
             Viime viikonloppuna vierailin ystäväni Kylen luona Waterdownissa. Kyle itse oli kaksi vuotta sitten vaihdossa Kuopiossa btw. Waterdown on idyllinen pikkukaupunki tunnin junamatkan päästä Torontosta. Parin päivän aikana näin paikalliset vesiputoukset, vierailin luomumarkkinoilla sekä tutustuin paremmemin käsimunan saloihin (jenkkifutis, soveliaampi nimi). Sunnuintana taas käväisimme hostperheeni kanssa Mississaugan keskustassa paikassa nimeltä Playdium. Paikassa  oli hieman yli 200 erilaista pelimasiinaa vuoristoratasimulaattorista kartingiin ja laserinväistöhuoneeseen . Hieno kokems, varsinkin 7-v hostsiskolleni Kaswanille.

Viikonloppuni ovat täyteen merkatut noin 5 viikkoa eteenpäin, joten ei tässä ainakaan tylsää tule olemaan!


Vi ses!

Kanoottiretki ja ensimmäinen viikko Kanadassa

Hieman yli viikko takana Kanadan mantereella ja olen alkanut jo tottumaan paikalliseen elämänrymiin, siitäkin huolimatta että olen nukkunut omassa sängyssäni vain 4 yötä tuosta ajasta. Rotaryclubin järkkäämä kanoottiretki kun sattui osumaan juuri tultuani maahan. Tässä päivityksessä tulen kertomaan tuosta retkestä sekä ylipäätään ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. 

Saavuin Kanadaan 24.8 noin klo 12 aikaan, jonoista ja paperisodasta johtuen ensimmäisen isäntäperheeni pääsin näkemään vasta kolme tuntia myöhemmin. Minua odottanut porukka oli varustautunut nimeäni ja Suomen lippua kantaneella julisteella, mikä oli varsin helppo huomata tullista ulos päästyäni. Paikalla oli perheen lisäksi myös tulevia isäntäperheitä, muita vaihto-oppilaita sekä vaihto-asioita kohdallani hoitava "kummini". Tuota lämpimänpää vastaanottoa maahan en voi kuvitella.

Ensimmäiseen isäntäperheeseeni kuuluu jamaikalaistaustainen isä Tony, kanadainen ranskaa äidinkielenään puhuva äiti Cherone ja heidän tyttärensä 7-vuotias Kaswan. Perheeseen kuuluu myös vaihto-opiskelemassa oleva 16-vuotias tytär sekä kaksi jo aikuista lasta. Koko perhe on tähän asti ollut todella mukava ja auttavainen minua kohtaan. Tämänhetkinen kotini sijaitsee Toronton esikaupunkialueella Mississaugassa, jossa asukkaita on noin Helsingin verran, noin 700 000. Alueena Mississauga on suomalaiselle lähes mahdoton hahmottaa, omakotitalotaloviidakkoa silminkantamattomiin oudoilla moottoritieverkostoilla höystettynä. Siellä täällä on suuria ostoskeskuksia dollarikauppoineen (paikallinen halpahalli) ja pikaruokaloineen. Itse talo on "basement" eli suomeksi aika karhelta kuulostava kellarihuoneisto. Ikkunat ovat pienet ja aivan katon rajasssa, kosteuden takia olohuoneessa on suuri "vedenkerääjäkone". Minulla on oma huone, mukavan kodikas. Kaiken kaikkiaan viihdyn todella hyvin ensimmäisessä perheessäni.

Pari ensimmäistä päivää kuluivat perusasioita kuten bussireittejä ja kauppareittejä opetellen. Lisäksi olin lauantai-iltana myymässä vapaaehtoisena popcornia paikallisen Rotaryclubin ulkoilmaelokuvaillassa. Kolmantena päivänä pääsin vierailemaan itse pääkallopaikalla, Torontossa. Matkaa paikalle on junalla vain 25 minuuttia. Paikallinen kummini Betty Jo järjesti matkan minulle ja kolmelle muulle vaihtarille Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Brasiliasta. Vierailimme aivan keskustassa ja kirsikkana kakun päälle kävimme katsomassa maailman ykkösliigan eli MLB-sarjan ottelun. Paikallinen joukkue oli nimeltään Toronto Blue Jays, ottelua oli katsomassa noin 35 000 ihmistä. Kokonaisuudessaan Toronto on todella puhdas, mielyttävä sekä vähäruuhkainen kaupunki esimerkiksi New Yorkiin verrattuna. 

Kanoottiretki alkoi sunnuntaiaamuna junamatkalla pohjoiseen paikkaan nimeltä Peterborough, josta jatkoimme bussilla joen varteen josta retki alkoi. Rannasta joelle lähti kolme kahdeksan hengen kanoottia, osallistujia oli kuudesta eri maasta sekä myös eri puolelta Kanadaa. Matkan perimmäinen tarkoitus oli tutustuttaa alkuperäis- ja kanadalaisnuoria toisiinsa ja löytää yhteisymmärrystä kansojen välille. Mukana oli 8 alkuperäistaustaista nuorts, jotka kaikki osoittautuvatkin todella mukaviksi tyypeiksi. Matkan nimi olikin "Adventure in Understanding." 6 päivän matka koostui päivättäisesä melomisesta (6-8 kilometriä) sekä alkuperäiskulttuurin opetuksesta muun moassa tarinoiden sekä työpajojen avulla. Vietimme iltoja tiipiissä nuotion äärellä, heittelimme tomahawkeja puupölleihin sekä pääsimme kuulemaan intiaanirummun sointuja sekä inuiittinaisen taitamaa kurkkulaulua. Matka kulki eteenpäin joka päivä, ja nukuimme teltoissa joen varrella. Päivällä meloessa oli silloin tällöin jopa kuuma, yöt taas viilenivät pahimmillaan lähelle nollaa.  Ensimmäisenä päivänä nousimme kanootilla maailman suurimmalla "sulkuhissillä" lähes 20 metriä ylöspäin, mikä oli varsin outo kokemus. Viimeisen yön ja päivän vietimme intiaanireservaatissa Curve Lakessa. Paikka oli köyhän oloista aluetta ja paikallisten ilmeistä ja puheista paistoi jonkinlainen katkeruus historiaa ja huonoa kohtelua kohtaan. Näin hieman heidän uniikkiin uskontoon ja kulttuuriin perehtyneenä kohtelu ja epäluulot tuntuvat epäreilulta. Jos alkuperäisväestöjen luontoa ja elämää kunnioittava elämäntapa vallitsisi maailmassa, voisivat asiat olla kaikkialla paljon paremmin. Muun moassa näkemäni ikivanhat kalliokirjoitukset mystisistä ukkoslinnuista sekä "elämänkäärmeistä" vakuuttivat. Retki päättyi reservaatin kommuunikeskuksessa järjestettyyn päivällisjuhlaan puheiden kera. Yksi suuri minua yllättänyt asia oli retken saama medianäkyvyys. Kanoottiporukkamme pääsi etusivulle kahteen paikallislehteen, matkastamme tehtiin dokumentti (minua haastateltiin kahdesti) sekä suuren nettiuutissivusto Global Newsiin. Laitan uutislinkin päivityksen loppuun.

Ainutlaatuisen kulttuurioppimisen lisäksi sain retkeltä myös useita uusia kavereita ja kokemuksia. Hieno reissu kaiken kaikkiaan. 

Tästä katse kohti seuraavia haasteita, koulu alkaa tiistaina.

Miguash!

(kiitos alkuperäiskielellä)

Vastaanotto

Toronton keskusta ja kuuluisat kirjaimet

Yli 500 metriä korkea CN torni pesisstadionilta katsottuna

Normaali naapurusto Mississaugassa

Maailman suurin "liftlock"

https://www.mykawartha.com/news-story/7526209-paddling-to-understand-along-the-trent-severn-waterway/#.WaXS1drv7Dw.facebook




http://globalnews.ca/video/3713876/adventure-in-awareness-canoe-trip-teaches-teens-about-indigenous-culture

New York

Im in america! Noin sujuvasti lontoon kielellä. Paraikaa olen uudessa kodissani Mississaugassa, josta tulen kertomaan enemmän lähiaikoina. Tässä kuitenkin pieni läpileikkaus nykin reissusta, kuten vähän lupailin.




1. Päivä 
Saavuimme JFK:n kentälle Helsingistä kolmen aikaan, josta rotareiden tilaama pikkubussi haki meidät. Manhattanin pilvenpiirtäjäarmeija alkoi siintää auton ikkunasta jo kymmenien kilometrien päästä. Ensimmäiset tunnit itse saarella ovat outoja matalaan kaupunkikuvaan tottunelle, kun skycraperit lisäävät yhden ylöspäin suuntautuvan ulottuvuuden. Uusiin ulottuvuuksiin totutellessa sekä ihka aidon italialaisen pizzan parissa ensimmäinen ilta kuluikin. Illalla hotellilla uni tuli hyvin!

2. Päivä
Aamulla klo 6 läksimme muiden vaihtareiden kanssa aamukävelylle ehkä Joensuun vapaudenpuiston jälkeen kuuluisimpaan puistoon ,Central parkiin. Paikka oli täynnä lenkkeilijöitä, pelaajia ja pyöräilijöitä. Neljän kilometrin pituiseen kompleksiin mahtui kaikkea kahdesta tekojärvestä muuan John Lennonin muistokukkulaan, Strawberry Hillsiin. Keskipäivä kului hotellin kokoustilassa saattajien järjestämässä vaihto-orientoitumisessa. Hieman tylsempi osio mutta tärkeä kuitenkin. Iltapäivästä vierailimme kylän korkeimmassa rakennuksessa, vanhojen WTC-tornien raunioiden viereen kyhättyyn uuteen versioon. Huipulla 550 metrissä pystyi tuntemaan rakennuksen liikkuvan. Näkymät eivät pilvisen sään vuoksi olleet aivan niin henkeäsalpaavat mitä odotin. Vapaudenpatsaan näin silti juuri ja juuri. Ilta jatkui kaupunkimaiseman parissa joukkomme illastaessa yli 200 metrin korkeudessa, 360 astetta pyörivässä View Loungessa. Ruuan taso oli korkea myös.

3. Päivä
Aamu kulki taas koulutuksen parissa, ja opin että amerikkalaisilta (myös kanukeilta) ei saa ikinä kysyä mitään politiikasta. Päivällä, useiden hotdog välipalojen jälkeen edessä oli erittäin m-kiintoinen vierailu Rockenfeller centeriin, jossa majailee muuan tv-yhtiö NBC. Jos ohjelmat kuten Saturday Night Live tai Late Night Show with Jimmy Fallon ovat tuttuja niin no, kävimme vierailemassa näissä studioissa. Kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoiset tilat NBC:llä. Tämän jälkeen hengasimme Times Squarella, varsin kuuluisalla aukiolla Broadwayllä. Paikka itsessään on varsin näyttävä kaikkine näyttöineen ja ihmisineen. Shoppailukin onnistui hyvin lähialueella ja rahat saa varsin hyvin kulumaan eräässä korttelissa, jossa on Armanin, Versacen ja Guccin kaupat peräjälkeen. Koko NY:n reissu sai arvoisensa päätöksen Broadway musikaalissa nimeltä Ooperan kummitus, joka on pisimpään Broadwayllä pyörinyt näytös ikinä, lähes 30 vuotta putkeen, joka ilta, täysille katsomoille. Lähdin hyvin skeptisenä sillä jo sana musikaali saa sisälläni hyvin raskaan ja väsyttävän tunteen päälle. Olin valmistautut hyvin tylsään ja puuduttavaan ooperakirkumiseen 2.5 tunniksi. Oi kuinka väärässä olinkaan! Näytös oli aivan uskomaton kokemus, oikeasti. Lavasteiden, tarinan ja laulun loistavuuden lisäksi isoin asia oli teatterissa vallinnut tunnelma. Huhhuh. Loppuillasta rauhassa hotellille päin kävellessä hyvästelin katseellani New Yorkin. Puolenyön jälkeen, lukuisten hotdogejen jälkeen olin hotellilla nukkumassa.

4. Päivä
5.30 herätys, aamupala naamaan, kamat autoon ja matka kohti Newarkin lentokenttää ja Kanadaa.


Kokonaisuudessaan New Yorkin reissu oli hyvin avartava. Kaupunki itsessään on maailman kuuluisin ja eniten brändätyin. Harva ihminen tietää esimerkiksi Pariisin kaupunginosia. Mutta sen sijaan Bronx, Brooklyn ja Queens ovat monille tuttuja nimiä. Kapunki on livenä pitkälti samanlainen minkä kuvan siitä viihde alalta saa. Valtavasti ihmisiä (n. 8miljoonaa), geometrisesti suorat ja järjestelmälliset kadut eli pitkittäin streetit ja poikittain avenuet, valtavasti kauppoja sekä ravintoloita ja hotdog kojuja, sekä tietenkin niitä pilvenpiirtäjiä. Yksi henkinen miinuspuoli paikassa kuitenkin on. Kun katsot Times Squarella junttivaatteissasi ja hodari kädessäsi valtaavaa Toshiban valoskriiniä satojen turistejen sekä puhelin korvalla sekä mittatilauspuku päällä silloin tällöin kelloa kiireellisesti katsovien bisnesmiesten kävellessä ohitsesi, tunnet olosi pieneksi ja mitättömäksi. Ja tottahan se on!

Ensi kerralla raportti ekasta isäntäperheestä sekä kanadasta.

näkemiin!
(Kuvia alla)


ps. Tiesitkö muuten, että Nykin entinen nimi oli New Amsterdam hollantilaisten hallitessa alueetta, sekä Manhattan sanan tulevan intiaanien nimestä saarelle "Manhatta" joka tarkoittaa mäkistä maata. En minäkään, ennen.

Broadway

Maisemat Brookynin sillalta

itse tutkimusmatkailija!

550 metrin näkymät

Broadwayn näyttämö

Central Park

Ensimmäinen blogipäivitys

Moi.
Minä olen Eelis ja kirjoitan tätä tekstiä kotini olohuoneessa pimeässä. Täyteen ahdettu matkalaukku näkyy juuri ja juuri pimeässä. Minä lähden tänään vuodeksi ulkomaille, ja se on aivoilleni hyvin vaikea tajuta.
     
      Jo heti alkuun tiedoksi, että en tiedä blogeista mitään ja se tulee näkymään profiilissani vielä pitkään, mutta toivottavasti kehityn lajissa ajan mittaan. Teksti tulee olemaan aaltoilevaa arkisten tapahtumien läpikäynnistä myös ehkä syvällisimpiin aiheisiin.

 Itsestäni tulen teille ei-niin-tutuille lukijoille (jos teitä edes on) kertomaan enemmän pitkin pitkää matkaani, sillä kerralla kaikki-paketti heti alkuun saattaisi tuottaa kirjallisen ähkyn heikoimmille lukijoille.

Jotain lähipäivien ohjelmasta: lennän maanantaina Helsingin kautta New Yorkiin, jossa yövymme kolme yötä muiden pohjois-amerikkaan Rotaryn kautta menevien vaihtarieiden kanssa. Päivällä nykin ohjelmamme on kaikkea Broadway-musikaalista pilvenpiirtäjäillallisiin. En malta odottaa. Seuraavassa päivityksessä kerron aiheesta tarkemmin myös kuvien kera! (jos opin kuvienlaiton ennen sitä)

Tästä se lähtee.


ps.
Unohdin kertoa, että vaihtovuoteni kuluu Mississaugassa, Kanadassa