Eelis Kanadassa: Kanoottiretki ja ensimmäinen viikko Kanadassa

Hieman yli viikko takana Kanadan mantereella ja olen alkanut jo tottumaan paikalliseen elämänrymiin, siitäkin huolimatta että olen nukkunut omassa sängyssäni vain 4 yötä tuosta ajasta. Rotaryclubin järkkäämä kanoottiretki kun sattui osumaan juuri tultuani maahan. Tässä päivityksessä tulen kertomaan tuosta retkestä sekä ylipäätään ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa.

Saavuin Kanadaan 24.8 noin klo 12 aikaan, jonoista ja paperisodasta johtuen ensimmäisen isäntäperheeni pääsin näkemään vasta kolme tuntia myöhemmin. Minua odottanut porukka oli varustautunut nimeäni ja Suomen lippua kantaneella julisteella, mikä oli varsin helppo huomata tullista ulos päästyäni. Paikalla oli perheen lisäksi myös tulevia isäntäperheitä, muita vaihto-oppilaita sekä vaihto-asioita kohdallani hoitava "kummini". Tuota lämpimänpää vastaanottoa maahan en voi kuvitella.

Ensimmäiseen isäntäperheeseeni kuuluu jamaikalaistaustainen isä Tony, kanadainen ranskaa äidinkielenään puhuva äiti Cherone ja heidän tyttärensä 7-vuotias Kaswan. Perheeseen kuuluu myös vaihto-opiskelemassa oleva 16-vuotias tytär sekä kaksi jo aikuista lasta. Koko perhe on tähän asti ollut todella mukava ja auttavainen minua kohtaan. Tämänhetkinen kotini sijaitsee Toronton esikaupunkialueella Mississaugassa, jossa asukkaita on noin Helsingin verran, noin 700 000. Alueena Mississauga on suomalaiselle lähes mahdoton hahmottaa, omakotitalotaloviidakkoa silminkantamattomiin oudoilla moottoritieverkostoilla höystettynä. Siellä täällä on suuria ostoskeskuksia dollarikauppoineen (paikallinen halpahalli) ja pikaruokaloineen. Itse talo on "basement" eli suomeksi aika karhelta kuulostava kellarihuoneisto. Ikkunat ovat pienet ja aivan katon rajasssa, kosteuden takia olohuoneessa on suuri "vedenkerääjäkone". Minulla on oma huone, mukavan kodikas. Kaiken kaikkiaan viihdyn todella hyvin ensimmäisessä perheessäni.

Pari ensimmäistä päivää kuluivat perusasioita kuten bussireittejä ja kauppareittejä opetellen. Lisäksi olin lauantai-iltana myymässä vapaaehtoisena popcornia paikallisen Rotaryclubin ulkoilmaelokuvaillassa. Kolmantena päivänä pääsin vierailemaan itse pääkallopaikalla, Torontossa. Matkaa paikalle on junalla vain 25 minuuttia. Paikallinen kummini Betty Jo järjesti matkan minulle ja kolmelle muulle vaihtarille Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Brasiliasta. Vierailimme aivan keskustassa ja kirsikkana kakun päälle kävimme katsomassa maailman ykkösliigan eli MLB-sarjan ottelun. Paikallinen joukkue oli nimeltään Toronto Blue Jays, ottelua oli katsomassa noin 35 000 ihmistä. Kokonaisuudessaan Toronto on todella puhdas, mielyttävä sekä vähäruuhkainen kaupunki esimerkiksi New Yorkiin verrattuna.

Kanoottiretki alkoi sunnuntaiaamuna junamatkalla pohjoiseen paikkaan nimeltä Peterborough, josta jatkoimme bussilla joen varteen josta retki alkoi. Rannasta joelle lähti kolme kahdeksan hengen kanoottia, osallistujia oli kuudesta eri maasta sekä myös eri puolelta Kanadaa. Matkan perimmäinen tarkoitus oli tutustuttaa alkuperäis- ja kanadalaisnuoria toisiinsa ja löytää yhteisymmärrystä kansojen välille. Mukana oli 8 alkuperäistaustaista nuorts, jotka kaikki osoittautuvatkin todella mukaviksi tyypeiksi. Matkan nimi olikin "Adventure in Understanding." 6 päivän matka koostui päivättäisesä melomisesta (6-8 kilometriä) sekä alkuperäiskulttuurin opetuksesta muun moassa tarinoiden sekä työpajojen avulla. Vietimme iltoja tiipiissä nuotion äärellä, heittelimme tomahawkeja puupölleihin sekä pääsimme kuulemaan intiaanirummun sointuja sekä inuiittinaisen taitamaa kurkkulaulua. Matka kulki eteenpäin joka päivä, ja nukuimme teltoissa joen varrella. Päivällä meloessa oli silloin tällöin jopa kuuma, yöt taas viilenivät pahimmillaan lähelle nollaa. Ensimmäisenä päivänä nousimme kanootilla maailman suurimmalla "sulkuhissillä" lähes 20 metriä ylöspäin, mikä oli varsin outo kokemus. Viimeisen yön ja päivän vietimme intiaanireservaatissa Curve Lakessa. Paikka oli köyhän oloista aluetta ja paikallisten ilmeistä ja puheista paistoi jonkinlainen katkeruus historiaa ja huonoa kohtelua kohtaan. Näin hieman heidän uniikkiin uskontoon ja kulttuuriin perehtyneenä kohtelu ja epäluulot tuntuvat epäreilulta. Jos alkuperäisväestöjen luontoa ja elämää kunnioittava elämäntapa vallitsisi maailmassa, voisivat asiat olla kaikkialla paljon paremmin. Muun moassa näkemäni ikivanhat kalliokirjoitukset mystisistä ukkoslinnuista sekä "elämänkäärmeistä" vakuuttivat. Retki päättyi reservaatin kommuunikeskuksessa järjestettyyn päivällisjuhlaan puheiden kera. Yksi suuri minua yllättänyt asia oli retken saama medianäkyvyys. Kanoottiporukkamme pääsi etusivulle kahteen paikallislehteen, matkastamme tehtiin dokumentti (minua haastateltiin kahdesti) sekä suuren nettiuutissivusto Global Newsiin. Laitan uutislinkin päivityksen loppuun.

Ainutlaatuisen kulttuurioppimisen lisäksi sain retkeltä myös useita uusia kavereita ja kokemuksia. Hieno reissu kaiken kaikkiaan.

Tästä katse kohti seuraavia haasteita, koulu alkaa tiistaina.

Miguash!

(kiitos alkuperäiskielellä)