Oikein mukavaa ja aurinkoista aamupäivää täältä helteisestä Mississaugasta! Paraikaa istun Tim Hortonsissa (kahvila) syön donitsia ja kuuntelen kuulokkeilla Jokke Seppälää. Toistaiseksi syyskuun säät ovat olleet jatkuvasti yli 20 tienoilla ja ompahan ensi viikonlopuksi luvattu jopa 27 astetta. Säätilanteessa ei ole tosiaan valittamista, jokainen päivä on käytännössä kuin Joensuun lämpimin kesäpäivä. Kanadassa on pyöritty jo kolmisen viikkoa ja "uusi elämä" on alkanut rullaamaan jo varsin mukavasti. Liikkeellä tosiaan ollaan, josta otsikko "Underway". Fiilis on kaikin puolin hyvä tällä hetkellä, Suomea ei ole ikävä!
Aloitin opiskelun Streetsville Secondary Schoolissa viikko sitten ja pikkuhiljaa olen sopeutunut paikalliseen opetussuunitelmaan mikä eroaa varsin paljon suomalaisesta. Koulussa on 800, ijiltään 14-18 vuotiasta oppilasta, joista puolet opiskelevat ranskaksi. Koulussa on aivan valtavasti eri kansallisuuksia, joten sulaudun massaan todella hyvin. Koulun logo on suuri tiikerin naama, joka koristaakin tiloja joka puolella koulua niin liikuntasalin lattiasta lukuisten urheilujoukkueiden paitoihin. Juuri nuo koulun joukkueet ovatkin koulunkäynnin suola täälläpäin. Tavoitteenani on päästä ainakin rugby, jalkapallo ja koripallojoukueeseen. Lukuvuosi koostuu kahdesta eri "semesteristä" ja molempiin semestereihin valitaan neljä eri ainetta, joita luetaan siis puolen vuoden ajan joka päivä. Koulussa ei ole lainkaan luokkia vaan jokainen liikkuu itsenäisesti aineestan toiseen. Lukujärjestyksessä on vain 2 päivää, päivä 1 järjestys joka on parittomina päivinä sekä päivä 2 parillisina päivinä. Itse valitsin ensimmäiseen semesteriin liikunnan, elokuvateknologian (!!!) sekä englannin. Neljännen aineen kohdalla on tyhjää joten saan nukkua pitempään parillisina päivinä. Ensimmäisen päivän yksinäisyyden jälkeen olen saanut jo useita kavereita ja koulunkäynti on tällä hetkellä varsin mielekästä. Tosin nimeni lausuminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia täkäläisille, mistä johtuen olenkin saanut useita lempinimiä kuten Finland, Finnisher, Luke (??) ja E-E. Tässä seuraavaksi demonstroin normaalin arkipäivän (päivä 1)kokonaisuudessaan. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan lähiviikkojen aikana rugbyharjoitusten tullessa mukaan kuviohin.
6.20 herätys
6.30 toinen herätys
6.50 kolmas herätys ja kiire
7.00 aamupala joka koostuu pehmeästä valkoisesta leivästä ja juustolevitteestä. Asiasta ei sen vertaa enempää kuin että kyllä on ruisleipää ikävä.
7.20 kävely bussiasemalla 400m päähän
7.32 bussin merkitty tuloaika
7.39 bussi tulee
7.55 pois bussista ja kävely koululle
8.10 englannin tunti alkaa. Kurssin aiheena on kanadalainen kirjallisuus. Tunnit sisältävät yleensä kirjojen lukua ja tehtäviä.
9.25 tunti loppuu. Tunnit pituudeltaan 75min, eli sama kuin Suomessa.
9.30-10.45 hyppytunti, olen todennäköisesti ainoa jolla on hyppytunti tällä paikalla, joten tunti menee yksin mietiskellessä. Suuntaan kävellen Streetsvillen keskustaan, jossa tunti kuluu hostäidin pakkaamia eväitä syödessä tai kirjoitellessa kuten tänään.
10.45-12.00 koko koulun lounastunti jolloin väki suuntautuu lähipikaruokaloihin tai kafeteriaan syömään valkoista leipää, ilmainen kouluruoka on täälläpäin täysin tuntematon käsite. Hengailen yleensä koulun toisen vaihto-oppilaan tai jordanialaisen ystäväni kanssa.
12.00-13.18 elokuvateknologian tunti. Opiskelemme eri kuvaustekniikoita, elokuvien historiaa sekä kuvaamme paraikaa ensimmäistä still-elokuvaamme. Kaikin puolin hauska kurssi.
13.18-14.33 koulun vanhimpien poikien liikuntatunti jossa taso on huomattavasti Suomea korkeampi. Koripalloa pelatessa saa varoa kun luokan parhaat donkkailevat aikuisten koreihin. Tunnit alkavat vartin alkuveryttelyllä, jonka jälkeen pelataan viikon lajia. Joka viikolla on oma laji, jota siis pelataan koko viikko, joka päivä. Tällä viikolla vuorossa on ultimate.
14.33 koulu loppuu ja suuntaan bussipysäkille
15.00 bussi saapuu todella pitkien minuuttien jälkeen
15.22 kotona. hieman lepoa&englannin läksyjen tekoa.
16.00-21.00 the Vapaa-aika. Yleensä lähisalilla käymistä(ostin jäsenyyden) tai Rotary-kokous, joka on joka tiistai. Perheen illallinen on yleensä 6 aikaan. Perheen kanssa yhteinen aika kuluu pääosin televisiota katsellessa tai leikkiessä hostsiskoni kanssa.
22.30 kirjaan muistiooni mitä olen puuhaillut tänään.
22.45 nukkumaan.
Lopuksi vielä katse pois koulusta. Toki täälläkin vietetään viikonloppua joka viikko, ja silloin on hyvä mahdollisuus tehdä sitä tärkeintä juttua vaihtovuonna, näkeä ja kokea uutta. Toissa viikonloppuna olin lauantaina vapaaehtoisena Kanadan suurimmilla ribsi-festivaaleilla. Tein 4h kierrätyshommia muiden vaihtareiden kanssa, jonka jälkeen sain itsekkin valita ilmaiset ribsit varsin muhkeasta 17 eri grillin valikoimasta, slurps! Sunnuntaina kävin tulevan host-ukkini, ex-hollantilaisen Peterin ja hänen lastenlapsien kanssa katsomassa jokavuotista Kanadan ilmailushowta. Tiirailimme katsomosta koko iltapäivän erilaisia hornetteja ja kaksitasoja ja niiden monia temppuja. Varsin vauhdikas sunnuntai, pakko myöntää.
Viime viikonloppuna vierailin ystäväni Kylen luona Waterdownissa. Kyle itse oli kaksi vuotta sitten vaihdossa Kuopiossa btw. Waterdown on idyllinen pikkukaupunki tunnin junamatkan päästä Torontosta. Parin päivän aikana näin paikalliset vesiputoukset, vierailin luomumarkkinoilla sekä tutustuin paremmemin käsimunan saloihin (jenkkifutis, soveliaampi nimi). Sunnuintana taas käväisimme hostperheeni kanssa Mississaugan keskustassa paikassa nimeltä Playdium. Paikassa oli hieman yli 200 erilaista pelimasiinaa vuoristoratasimulaattorista kartingiin ja laserinväistöhuoneeseen . Hieno kokems, varsinkin 7-v hostsiskolleni Kaswanille.
Viikonloppuni ovat täyteen merkatut noin 5 viikkoa eteenpäin, joten ei tässä ainakaan tylsää tule olemaan!
Vi ses!
Tietoja minusta
- Eelis Hakala
- 17-vuotias nuori herra Karjalan kunnailta maailmalla kokemusten ja itsensä haastamisen perässä. instagram: aarnejr
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
lauantai 2. syyskuuta 2017
Kanoottiretki ja ensimmäinen viikko Kanadassa
Hieman yli viikko takana Kanadan mantereella ja olen alkanut jo tottumaan paikalliseen elämänrymiin, siitäkin huolimatta että olen nukkunut omassa sängyssäni vain 4 yötä tuosta ajasta. Rotaryclubin järkkäämä kanoottiretki kun sattui osumaan juuri tultuani maahan. Tässä päivityksessä tulen kertomaan tuosta retkestä sekä ylipäätään ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa.
Saavuin Kanadaan 24.8 noin klo 12 aikaan, jonoista ja paperisodasta johtuen ensimmäisen isäntäperheeni pääsin näkemään vasta kolme tuntia myöhemmin. Minua odottanut porukka oli varustautunut nimeäni ja Suomen lippua kantaneella julisteella, mikä oli varsin helppo huomata tullista ulos päästyäni. Paikalla oli perheen lisäksi myös tulevia isäntäperheitä, muita vaihto-oppilaita sekä vaihto-asioita kohdallani hoitava "kummini". Tuota lämpimänpää vastaanottoa maahan en voi kuvitella.
Ensimmäiseen isäntäperheeseeni kuuluu jamaikalaistaustainen isä Tony, kanadainen ranskaa äidinkielenään puhuva äiti Cherone ja heidän tyttärensä 7-vuotias Kaswan. Perheeseen kuuluu myös vaihto-opiskelemassa oleva 16-vuotias tytär sekä kaksi jo aikuista lasta. Koko perhe on tähän asti ollut todella mukava ja auttavainen minua kohtaan. Tämänhetkinen kotini sijaitsee Toronton esikaupunkialueella Mississaugassa, jossa asukkaita on noin Helsingin verran, noin 700 000. Alueena Mississauga on suomalaiselle lähes mahdoton hahmottaa, omakotitalotaloviidakkoa silminkantamattomiin oudoilla moottoritieverkostoilla höystettynä. Siellä täällä on suuria ostoskeskuksia dollarikauppoineen (paikallinen halpahalli) ja pikaruokaloineen. Itse talo on "basement" eli suomeksi aika karhelta kuulostava kellarihuoneisto. Ikkunat ovat pienet ja aivan katon rajasssa, kosteuden takia olohuoneessa on suuri "vedenkerääjäkone". Minulla on oma huone, mukavan kodikas. Kaiken kaikkiaan viihdyn todella hyvin ensimmäisessä perheessäni.
Pari ensimmäistä päivää kuluivat perusasioita kuten bussireittejä ja kauppareittejä opetellen. Lisäksi olin lauantai-iltana myymässä vapaaehtoisena popcornia paikallisen Rotaryclubin ulkoilmaelokuvaillassa. Kolmantena päivänä pääsin vierailemaan itse pääkallopaikalla, Torontossa. Matkaa paikalle on junalla vain 25 minuuttia. Paikallinen kummini Betty Jo järjesti matkan minulle ja kolmelle muulle vaihtarille Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Brasiliasta. Vierailimme aivan keskustassa ja kirsikkana kakun päälle kävimme katsomassa maailman ykkösliigan eli MLB-sarjan ottelun. Paikallinen joukkue oli nimeltään Toronto Blue Jays, ottelua oli katsomassa noin 35 000 ihmistä. Kokonaisuudessaan Toronto on todella puhdas, mielyttävä sekä vähäruuhkainen kaupunki esimerkiksi New Yorkiin verrattuna.
Kanoottiretki alkoi sunnuntaiaamuna junamatkalla pohjoiseen paikkaan nimeltä Peterborough, josta jatkoimme bussilla joen varteen josta retki alkoi. Rannasta joelle lähti kolme kahdeksan hengen kanoottia, osallistujia oli kuudesta eri maasta sekä myös eri puolelta Kanadaa. Matkan perimmäinen tarkoitus oli tutustuttaa alkuperäis- ja kanadalaisnuoria toisiinsa ja löytää yhteisymmärrystä kansojen välille. Mukana oli 8 alkuperäistaustaista nuorts, jotka kaikki osoittautuvatkin todella mukaviksi tyypeiksi. Matkan nimi olikin "Adventure in Understanding." 6 päivän matka koostui päivättäisesä melomisesta (6-8 kilometriä) sekä alkuperäiskulttuurin opetuksesta muun moassa tarinoiden sekä työpajojen avulla. Vietimme iltoja tiipiissä nuotion äärellä, heittelimme tomahawkeja puupölleihin sekä pääsimme kuulemaan intiaanirummun sointuja sekä inuiittinaisen taitamaa kurkkulaulua. Matka kulki eteenpäin joka päivä, ja nukuimme teltoissa joen varrella. Päivällä meloessa oli silloin tällöin jopa kuuma, yöt taas viilenivät pahimmillaan lähelle nollaa. Ensimmäisenä päivänä nousimme kanootilla maailman suurimmalla "sulkuhissillä" lähes 20 metriä ylöspäin, mikä oli varsin outo kokemus. Viimeisen yön ja päivän vietimme intiaanireservaatissa Curve Lakessa. Paikka oli köyhän oloista aluetta ja paikallisten ilmeistä ja puheista paistoi jonkinlainen katkeruus historiaa ja huonoa kohtelua kohtaan. Näin hieman heidän uniikkiin uskontoon ja kulttuuriin perehtyneenä kohtelu ja epäluulot tuntuvat epäreilulta. Jos alkuperäisväestöjen luontoa ja elämää kunnioittava elämäntapa vallitsisi maailmassa, voisivat asiat olla kaikkialla paljon paremmin. Muun moassa näkemäni ikivanhat kalliokirjoitukset mystisistä ukkoslinnuista sekä "elämänkäärmeistä" vakuuttivat. Retki päättyi reservaatin kommuunikeskuksessa järjestettyyn päivällisjuhlaan puheiden kera. Yksi suuri minua yllättänyt asia oli retken saama medianäkyvyys. Kanoottiporukkamme pääsi etusivulle kahteen paikallislehteen, matkastamme tehtiin dokumentti (minua haastateltiin kahdesti) sekä suuren nettiuutissivusto Global Newsiin. Laitan uutislinkin päivityksen loppuun.
Ainutlaatuisen kulttuurioppimisen lisäksi sain retkeltä myös useita uusia kavereita ja kokemuksia. Hieno reissu kaiken kaikkiaan.
Tästä katse kohti seuraavia haasteita, koulu alkaa tiistaina.
Miguash!
(kiitos alkuperäiskielellä)
![]() |
Vastaanotto |
![]() |
Toronton keskusta ja kuuluisat kirjaimet |
![]() |
Yli 500 metriä korkea CN torni pesisstadionilta katsottuna |
![]() |
Normaali naapurusto Mississaugassa |
![]() |
Maailman suurin "liftlock" |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)